keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Raskauskuulumisia

Jouluvauva Taimen odottelu on kestänyt aika lailla täydet kolmekymmentä viikkoa. Täytyy myöntää, että Hoon odottaminen oli monella tapaa helpompaa, vaikkakin tuskastuttavampaa, kun ei yhtään tiennyt mitä on edessä. Nyt on sentään jonkinlainen aavistus.

Raskaus on edennyt melkolailla oppikirjan mukaan. Keskivaihe oli aika leppoisa ja nyt alkaa taas olla vaivoja. Matala verenpaine on tehnyt aamuisin vähän tepposia ja yhtenä päivänä meinasin tuupertua lähikaupassa. Onneksi löytyi penkki ja ystävällinen myyjä, joka toi vettä. Sen seurauksena en kuitenkaan ole hirveästi uskaltanut mihinkään lähteä heti sen jälkeen, kun olen Hoon aamulla vienyt päiväkotiin. Don on myös joutunut tavallista enemmän kuskaamaan Hoota töihin mennessään. Luomukaupasta löytyi lakritsia ja lähikaupasta salmiakkia, joiden avulla olen vähän yrittänyt verenpainetta nostaa. Menestys ei ole vielä ollut mainittava. Lääkärin kanta asiaan taas oli lähinnä se, että ikävä juttu, mutta hänen kannaltaan on parempi että verenpaineeni on matala kuin korkea.

Sormien puutuminen näyttää myös tulleen jäädäkseen eikä siihen oikein mikään auta. Hieronta auttaa hetkellisesti samoin öisin pitämäni rannetuet, mutta neulomista en ole uskaltanut kokeilla viikkoihin. Mikä ottaa päähän, sillä minun piti vielä ennen talvea neuloa kaikenlaista. Ompeleminen onnistuu jotenkuten mutta hienomotoriikka on tällä hetkellä vähän hakusessa. Pienet esineet tipahtelevat käsistä ja jopa tämä kirjoittaminen on vaivalloista. Toivon todellakin, että synnytys auttaa tähän vaivaan.

Vauvalle alkaa olla suurinpiirtein kaikki varusteet valmiina. Vaatteita on ihan liiaksikin, sänky ja hoitotaso puuttuvat vielä. Äitiyspakkausta odotan jännityksellä, tai siis lähinnä sitä, saanko sen. Olen siihen kyllä oikeutettu, mutta katsotaan miten Suomen ja Saksan byrokratiat ja lomakkeet toimivat yksiin. Asia on toistaiseksi Kelalla vielä käsittelyssä.

Hoo suhtautuu vauvan tuloon innostuneesti. Hän käy välillä suukottamassa mahaani, vaikka ei juurikaan suostu juttelemaan vauvalle. Toiset vauvat ovat Hoon mielestä "söpösiä" ja niitä ihastellaan kaupungilla kovasti. Välillä pohditaan miten se vauva on sinne mahaan päässyt ("vauvan siemenestä") ja miten se tulee sieltä pois ("se syntyy"). Eräänä päivänä Hoo pohdiskeli, että nukutetaanko minut sitten kun vauva syntyy. Kun kerroin että eipä varmaankaan, se oli Hoon mielestä "aika tylsää".

Taimi itse tuntuu olevan oikein terhakka vauva. Eilisen ultran perusteella kokoa on puolisentoista kiloa ja lääkärin mukaan tulossa on pitkäkinttuinen lapsi. Se nyt ei yllättäne ketään, kun ottaa minun (187 cm) ja Donin (192 cm) pituudet huomioon. Jo pitemmän aikaa on tuntunut, että Taimi reagoi parhaiten Hoon mekastukseen. Kun isosisko tulee paikalle, alkaa monesti mylläys. Toki Taimi myllää muutenkin, melkeinpä pitkin päivää. Öisin hän on onneksi aika lailla rauhassa. Jos touhuilusta voi jotain päätellä, niin isosiskolle tulee vielä hikiset oltavat. Hoo on nimittäin lupautunut juoksemaan vauvan perässä, sitten kun se kasvaa.

Lähitulevaisuuden isoin seikkailu taitaa olla synnytyssairaalan valinta. Sairaaloitahan täällä on kuin sieniä metsässä ja niistä saa itse valita mieleisensä. Koska Hoo syntyi alle neljässä tunnissa, päätynen itse valitsemaan meitä lähimmän sairaalan, että on edes toivoa ehtiä saada jonkinlainen lääkitys. Teen nimittäin ihan mitä tahansa, ettei tarvitsisi kokea toista luomusynnytystä... Viikolta 34 alkaen on mahdollista rekisteröityä (ainakin tuohon lähimpään) sairaalaan. Käytännössä se ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, että siellä käydään tekemässä erinäisiä paperihommia valmiiksi, mikä sitten nopeuttaa byrokratian sujumista syntymän hetkellä. Sairaalan tiloihin saa myös käydä tutustumassa ja se voisi olla ihan hyvä, ettei tarvitse sitten hetken koittaessa kartan kanssa suunnistaa... Saattaa nimittäin olla, että pääsen kokemaan tämän synnytyksen ihan itekseni ilman Donin seuraa. Paitsi tietenkin, jos Taimi suostuu syntymään Hoon ollessa päiväkodissa.

1 kommentti:

  1. Kiva lukea raskauskuulumisia ja Hoon mietteitä vauvasta! Vaikka nuo vaivat eivät kyllä ole ollenkaan kivoja, minullakin oli tuota käsien puutumista.

    Hassu ajautus, että synnytyssairaalan saisi valita monesta vaihtoehdosta, kun täällä Suomessa sen kun karsitaan!

    VastaaPoista