Hellepäivän eläintarharetki

Ystäväperhe Oulusta on ollut ilonamme lauantaista asti. Sunnuntaina teimme äitienpäivän kunniaksi retken Tierparkiin, joka on Berliinin kahdesta eläintarhasta se suurempi. Ja pakko sanoa heti alkuun, että huomattavasti kivempi myös kuin Zoo. Tierpark on nimensä mukaisesti hyvin puistomainen. Eläinten aitaukset putkahtelevat esiin pusikoiden ja metsiköiden takaa ja monet aitauksista ovat myös hyvin "avoimia". Läheskään kaikissa ei ole häkkimäisiä aitoja, mikä tekee miljööstä paljon viihtyisämmän.

Suurimman vaikutuksen nuoriin eläinten ystäviin taisivat tehdä norsut. Etenkin äitinorsu, joka kakkasi ja pissasi sekä pikkunorsu, joka joi sitä pissaa. Se oli niin "yäk!" ja "ällöttävää!", että sitä on pitänyt muistella moneen otteeseen. Todella moneen otteeseen.

Myös kenguru, jonka pussista tursotti ulos poikanen, oli kovasti kiinnostava. Mutta ei läheskään niin kiinnostava, kuin se pissanjuojanorsu.

Kovin pitkään emme Tierparkissa ehtineet vaeltaa, kun pienet ihmiset jo väsähtivät kuumassa ilmassa. Me aikuiset saimme rauhassa syödä ja nauttia ravintolan antimista kun marakattiorkesteri siirtyi kärryihinsä kuorsaamaan. Läheskään kaikkia eläimiä emme ehtineet ja jaksaneet kiertää katsomassa, sillä lopulta helteinen ilma kääntyi vesisateeksi. Hoo jäi vähän kaipaamaan karhuja, mutta uskallan luvata, että menemme Tierparkiin vielä uudestaan.

Eläintarhailun lisäksi on menty lähinnä pienten ystävysten ehdoilla ja eilen he pääsivät peräti kolmeen eri leikkipuistoon rymyämään. Sen lisäksi Hoon muovailuvahat ovat olleet kovassa käytössä kun leipuri hiivat ovat tehneet milloin minkäkinlaista leipomusta. Välillä on luonnollisesti myös kikatettu ja rätkätetty ja pompittu sängyllä ja juostu ympäri asuntoa. Mitä nyt kolmivuotiaat yleensä tekevätkään.

Vappuaatto

Koto-Suomessa näyttää olevan erittäin talvinen tunnelma vieläkin. Jos yhtään lohduttaa, ei täällä Berliinissäkään nyt varsinaisesti missään pikkupikkubikineissä juoksennella. Ei juoksenneltu vappunakaan, jolloin nämä kuvat on otettu. Siskoni oli silloin täällä meillä kylässä ja teimme vappuaattona oikein kunnon turistikierroksen. Nämä ylimmät kuvat on otettu Tempelhofin vanhalla lentokentällä, jonne meidän ei edes pitänyt mennä, mutta menimme sitten kuitenkin. Siellä oli Hoolla tilaa juoksennella.

Tempelhofista turistikiertue jatkui Checkpoint Charlielle, josta en sitten kuvia ottanutkaan, kun ei se sattunut itseäni niin paljon kiinnostamaan. Hauskempaa oli se, kun kävelymatkalla Brandenburgin portille törmäsimme Trabant-kulkueeseen. Tai no emme onneksi sillä tavalla törmänneet, mutta osuimme heidän reittinsä varrelle. Hoo on osoittautunut suureksi Trabant-faniksi, joten autoille piti kovasti vilkutella ja niistä vilkuteltiin myös takaisin. Trabantien lisäksi Hoo intoilee Vetbugeista (=Wartburg), pääasiassa siksi, että yksi sellainen oli parkissa sen hotellin luona, jossa kolme viikkoa ehdimme asua.

Olen nyt jo aika monta kertaa ehtinyt käydä Brandenburgin portilla, mutta yleensä siellä on ollut tosi rauhallista. Muutama turisti ja kasa poliiseja USA:n lähetystön liepeillä. Tällä kertaa meininki oli kuin vapputorilla, noh, ehkä siksi että oli vappu... Hoo intoili hevoskärryistä, jotka maksua vastaan kuskaavat turisteja portin tienoilla.

Onnistuimme myös kulkemaan Holokaustimuistomerkin läpi eksymättä ja suurempaa pahennusta aiheuttamatta. Tällä kertaa paikalla oli kohtalaisen paljon oppaita/vartijoita, mikä oli varmasti paikallaan, sen verran paljon oli turisteja ja muita kiveltä toiselle hyppelijöitä. Sehän on luonnollisesti kiellettyä, mutta luetunymmärtäminen ei ole aina se ihmisten paras puoli.

Vaikka meillä oli yksi jalkavaivainen mukana, päädyimme jotenkin taas kävelemään melkein koko matkan portilta Alexander Platzille. Reitin voi ohjata kulkemaan Berliner Domin takaa, jossa olevalla sillalla tuntuu aina olevan häävalokuvaus käynnissä. Vaikka nytkään ei mikään helle ollut, ei tämänkertainen morsian säälittänyt ihan yhtä paljon kuin se, joka pari kuukautta sitten pikkupakkasessa poseerasi kuvaajalle varsin kevyissä vetimissä.

Pääsiäismunapuita ja pääsiäislampaita

Tänne Berliiniin on pääsiäisen ajaksi luvattu lähinnä sadetta, joten kun tämän päivän ennuste oli vielä poutaisen puolella, lähdimme aamupäivällä retkelle Britzer Garteniin. Yritimme keksiä vaihtelun vuoksi jotain muuta retkikohdetta, mutta kun tulin möläyttäneeksi Hoolle jotakin kukkapuistosta ja eläimistä, oli päivän ohjelma lukkoon lyöty. Valinta osoittautui sikäli oivalliseksi, että kylmähkön ilman ansiosta puistossa oli mukavan väljää. Portilla ei tarvinnut jonottaa ja seurana oli pitkän aikaa pääasiassa eläkeläisiä.

Edellisellä kerralla emme päässeet eläinaitauksille asti, mutta nyt suuntasimme sinne heti ensimmäisenä. Pikkukilejä löytyi ainakin kymmenkunta ja niiden emojen lisäksi pari vuohta, kanoja, kukko ja pupuja. Hoo olisi tietysti halunnut päästä silittämään kaikkia eläimiä ja koska se ei ollut mahdollista, mielenkiinto pysyi yllä ehkä minuutin. Siitä huolimatta eläimiä on muisteltu vielä kotiintulon jälkeenkin. Eniten hän piti kuulema "lampaista, kanoista, lepakoista ja pupuista". Se miten lepakot pääsivät listalle, on pieni mysteeri.

Hassuinta puistoretkellä oli se, että lopultakin löysimme tulppaanit. Niistähän Britzer Garten lienee kuuluisa ja niitä me ensimmäisellä kerralla silloin viisi vuotta sitten menimme sinne etsimäänkin. Ja tosiaankin vasta tänään löysimme sen kulman puistosta, jossa tulppaaneja eniten tuntuu olevan. Kaikki eivät vieläkään olleet kukassa, mutta hyvällä alulla kukinta näytti olevan.

Siellä tulppupenkin vierellä kykkiessäni opin myös uutta: hyasintteja on olemassa monissa muissakin väreissä, kuin niissä suomalaisjouluisissa valkoisissa, vaaleansinisissä ja vaaleanpunaisissa. Suosikkini oli herkullisen tumma violetti, mutta siitä en tietystikään saanut kunnollista kuvaa otettua.

Saksalaiset pääsiäisperinteet eivät ole vielä kokonaisuudessaan minulle auenneet, mutta tämä muovisten pääsiäismunien ripustaminen puihin on käynyt jo tutuksi. Niitä on riippunut liki kuukauden verran talojen pihapuissa ja yritin jo itse miettiä, miten ylettäisin ripustamaan munasia parvekkeemme edessä kasvavaan puuhun. Onneksi se on jäänyt miettimisen asteelle, sillä lopputulos ei puun ja parvekkeen välimatkan huomioon ottaen olisi ollut kovinkaan kaunis.

Britzer Gartenissa iloisen värikkäitä pääsiäismunapuita oli pitkä rivi.
Selvisipä sekin, missä pääsiäismunat kasvavat...

Kevät on tullut!

Meillä näyttää olevan tällainen hauska tapa, että aina kun tulee erityisen kuuma päivä, menemme Ikeaan... Niin kävi eilenkin elohopean kivutessa jonnekin päälle kahdenkymmenen asteen. Viikko sitten onnistuimme kuitenkin hyödyntämään ulkoilulle otollisen ilman ja teimme retken Britzer Garteniin. Ensikosketus puistoon tuli otettua viisi vuotta sitten häämatkalla, kun menimme ihailemaan tulppaaneja. No, toukokuun puolivälissä tulppaanit olivat jo kukkineet, mutta muuten puisto oli oikein kiva. Nyt tulppuset olivat vasta pieniä alkuja maanpinnassa, mutta scillat, krookukset ja kirsikkapuut kukkivat kyllä.

Hoo yllätti meidät olemalla reipas ja tomera ja jättämällä ensimmäistä kertaa päiväunet pois. Tai no melkein pois, vartin torkahdusta kotimatkalla on kai turha laskea. Hiukan hän yritti saada unenpäästä kiinni kärrissään myös silloin, kun löysimme puistosta kotieläinpihan. Lampaat ja muut jäivät tällä kertaa tervehtimättä, mutta luulen, että puistossa tulee käytyä vielä uudelleen. Meillä on nimittäin alkamassa vierailukausi ja veikkaan että ainakin muutama vieras on Britzer Gartenista kiinnostunut. Jospa vaikka onnistuisimme sen tulppaaniloiston tällä kertaa näkemään.