lauantai 14. tammikuuta 2017

Vaihtokauppoja

Tämä viikko on ollut vähän eriskummallinen.
Olin nimittäin yksin yötä kotona ensimmäistä kertaa kolmeen ja puoleen vuoteen. Enkä vain yhtä yötä vaan peräti neljä vuorokautta, sillä Don oli työmatkalla ja Hoo mummolassa. Vapauteni aikana sain jonkun verran pakkailtua tavaroita, pistettyä niitä kiertoon Facebook-ryhmän kautta, tehtyä töitäkin sekä ommeltua vaatteita Hoolle ja itselleni. Mutta niinhän se taas meni, että juuri kun vapauteen alkoi tottua, se loppui...

Eilen kävimme nimittäin Pyhäjärven aabeeseellä suorittamassa vaihtokaupan: appivanhemmat saivat television ja kaiuttimet, me otimme kyytiin Hoon, joka kuuden vuorokauden eron aikana on oppinut puhumaan taas paljon näppärämpiä lauseita ja on taas paljon isomman oloinen. Kovasti pieni ihminen oli huolissaan siitä, että mummolle ja papalle tulee häntä ikävä. Mutta kylläpä ikävä ehti tulla Hoollekin nukkumaan menon hetkellä.

Kotimatkalla vaihtopisteeltä pääsimme testaamaan sitä, miten matkustaminen kolmestaan onnistuu pakettiautossa. Se sujui yllättävän hyvin, Hoo mahtui istuimineen keskelle ja meillekin jäi Donin kanssa hyvin tilaa. Innokkaana kartanlukijana Hoo halusi pidellä "allokaattoria" (=navigaattori), mutta en kyllä lähtisi hänen ohjeitaan ajotilanteessa noudattamaan. Sen verran kovasti kaikki vietti  oikealle.

Hoon mentyä yöpuulle jouduimme Donin kanssa ihan oudon tilanteen eteen: mitä tehdä, kun televisiota ei ole? Tai ei sen pitäisi olla outo tilanne, olemmehan kumpikin eläneet televisiotonta elämää, mutta paluu entiseen tuntui kummalta. Päädyimme sitten tyhjentämään lipastoa, mikä ei tietysti ollut yhtään huono vaihtoehto, olenhan jo melkein saanut sen myytyä. Myös tiskikone lähtee tänään uuteen kotiin, joten kaltaiselleni tiskauksenvihaajalle koittavat ankeat ajat.

Noin yleisesti ottaen pakkaaminen on vielä hyvinkin paljon vaiheessa, mutta isojen mööpeleiden poistuminen luo uskoa tulevaan. Eiköhän tässä vielä saada tavarat kasaan ja päästä matkaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti