Sivut

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kolmevuotias ja muutto

Laskeskelin tuossa, että sen liki kahdeksan vuoden aikana, jonka olemme Donin kanssa olleet yhdessä, on edessä oleva muutto jo seitsemäs. Muutama muutoista on ollut vähän pienempiä, esimerkiksi se, kun minä muutin Rovaniemelle opiskelemaan ja siellä asunnosta toiseen. Kyllä niissäkin tavaraa liikkui, mutta ei läheskään yhtä paljon.

Hookin on ehtinyt muuttaa kolmivuotisen elämänsä aikana jo kahdesti, kohta siis kolmesti. Ensimmäinen muutto oli helppo. Matkaa oli vain reilu kilometri ja nelikuinen pötkylä kärrättiin vaunuissaan asunnosta toiseen päiväunien aikana. Toisella kertaa ensimmäisessä muuttokuormassa tuotiin Hoon sänky ja sillä aikaa kun me kannoimme tavaroita, hän kuorsasi päiväunia uudessa kodissa.Tällä kertaa muutto ei ihan onnistu kolmivuotiaan päiväuniaikaan. Tiedossa on itse asiassa aika monet unet pakettiauton kyydissä, mutta onneksi Hoo on aina ollut hyvä nukkuja.

Olemme yrittäneet kertoa Hoolle, että me muutamme. On kuitenkin vaikea tietää, mitä tuollainen pikkuihminen siitä tajuaa. Kyllä hän kerhossa on jo kertonut, että me muutamme punaiseen taloon ja siellä maalataan seinät valkoiseksi. Tarinan todenperäisyyden kanssa on tosin niin ja näin, eihän meillä tosiaan vielä ole sitä uutta asuntoa. Muutosta puhumista hankaloittaa myös se, että käytössä olevat ajanmääreet ovat eilen (= joskus menneisyydessä), nyt ja myöhemmin (= joskus tulevaisuudessa). On siis vaikea kertoa, että muutamme kyllä, mutta vasta reilun viikon päästä ja että sekään ei tapahdu yhdessä päivässä.

Toki Hoo tietää, että jotain outoa on meneillään. Televisio on hävinnyt, eilen joku ihan vieras vei tiskikoneen ("minun tiskikone, minä tahdon sen takaisin!", suri Hoo) ja pari lipastoa ja muutenkin paikat ovat täynnä laatikoita ja sekalaista tavaraa. Välillä se tuntuu harmittavan ja välillä taas Hoo innokkaasti auttaa pakkaamisessa. Se varmasti helpottaa eloa, että Hoon omaan huoneeseen ei ole vielä kajottu lainkaan ja kajoamattomana se pidetäänkin niin pitkään kuin mahdollista.

Kerhon loppumisesta emme ole vielä keskustelleet ollenkaan emmekä siitä, että muutto erottaa Hoon pienistä ystävistään. Osasta ihan lopullisesti, mutta sitähän on turha tuonikäiselle mainostaa. Yritämme Donin kanssa suhtautua muuttoon Hoon kuullen suurena ja hauskana seikkailuna (mikä se tietysti onkin), jotta harmin ja ikävän tunteet pysyisivät säällisissä rajoissa. Hoon olemassaolo myös pakottaa meidät tekemään pakkaamisen lisäksi välillä jotain muutakin. Vaikka pyörimään hangessa. Mikä on ihan hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti