tiistai 19. syyskuuta 2017

Autoton Berliinissä


Olemme nyt kuudetta viikkoa autottomina Berliinissä. Tiemme muuttopakettiauto Enzon kanssa ovat toistaiseksi erkaantuneet ja se, onko ero lopullinen, jää nähtäväksi. Tällä hetkellä Enzo kuitenkin viettää lepopäiviä Donin vanhempien huomassa Suomessa, jonne Don hänet kesäloman aluksi ajoi Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron läpi...

Kesälomalta palasimme tänne siis lentäen ja siitä saakka olemme olleet julkisen liikenteen varassa. Se ei onneksi Berliinissä ole mikään ongelma, vaikka etukäteen kyllä ajattelin, että henkiseksi ongelmaksi se voi muodostua.

Kyllähän autottomuus vaatii hiukan suunnittelua. Ikeaan ei voi lähteä ex empore perjantai-iltana, mutta se onnistuu ihan hyvin lauantain aamupäiväretkenä. Mitään kovin suurta ei toki voi ostaa, mutta eipä onneksi tällä hetkellä ole tarpeenkaan. Lähikaupasta saa ruokaa ja jos sen tarjonta ei riitä, bussilla pääsee kymmenessä minuutissa isompaan markettiin. Hoon päiväkotimatkaan menee edestakaisin 40-60 minuuttia, mutta ei siitä tässä autoliikenteessä omalla autolla juuri nopeammin selviäisi.

Vaikka asumme berliiniläisittäin ihan pöndellä (=Ringbahnin ulkopuolella ja jossain muualla kuin Prenzlauer Bergissä), kulkee juna viiden minuutin kävelymatkan päästä kotoa kolmesti tunnissa. Bussit vielä useammin. Eli ei tässä oikein voi edes henkistä ongelmaa kehittää.



Suurimpana haasteena lienee se kaupassa käyminen, sillä kovin suuria tavaramääriä ei kerralla pysty kotiin kuljettamaan. Tällä hetkellä hankaluutena on myös se, että kiitos raskauden, minun käteni tuppaavat puutumaan koko ajan ja puutuneilla käsillä ei ihan kauheasti kanneta mitään. Onneksi reppuun kuitenkin mahtuu. Olemme myös ajatelleet kokeilla ruon tilaamista suoraan kotiin. Vaikuttaa siltä, että miltei jokaisella ruokakauppaketjulla on kotiinkuljetuspalvelu, eivätkä ne ilmeisesti edes ole kauhean tyyriitä. Viimeistään siinä vaiheessa kun Taimi syntyy, tuolle palvelulle voisi hyvinkin olla käyttöä.

Hoo taitaa olla meistä ainoa, joka on autoa välillä kaipaillut. Ja nimenomaan Enzoa.
"Minä tahdon sen takaisin. Se on niin rakas," totesi Hoo eräänä päivänä.
Mutta ihmeen sitkaasti Hoo on jaksanut. Sillä auton lisäksi jätimme Suomeen myös Hoon rattaat. Kohta kuusi viikkoa hän on siis kävellyt paikasta toiseen. Vauvaa odottavat kellarissa käytettynä ostetut Emmaljungat, joihin tuli hankittua myös seisomalauta. Saa nähdä, tarvitaanko seisomalautaa ikinä, sen verran reipas kävelijä Hoosta on tullut.

2 kommenttia:

  1. Kannattaa kokeilla kaupan kotiinkuljetus palveluita, esim. Rewestä voi tilata ruuat netistä, ja kotiinkuljetuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän me sitten just tehtiinkin! :)

      Poista