Vastentahtoinen kirpputoripäivä

Berliini on siitä hauska paikka, että sunnuntaisin lähestulkoon kaikki kaupat ovat kiinni. Pienet kioskimaiset Spätkaufit saattavat olla auki samoin kuin Mitten turistiputiikit, mutta ostarille shoppailemaan täällä on turha haikailla sunnuntaisin. Kirpputorikulttuuri sen sijaan on sunnuntaisin viriiliä. Näin ainakin väittävät, itsehän en ole kirpputoreille vielä itseäni saanut raahattua ennen tätä päivää.

Hoo sattui heräämään aamulla seitsemän maissa, joten ajattelin, että ehdimme kerrankin hyvissä ajoin johonkin. No kissan viikset. Kello oli kai jo lähempänä yhtätoista, ennen kuin olimme matkanneet bussilla kohteeseemme Neuköllnissä. Ainakin puoli tuntia tuhraantui siihen, kun jouduimme puolessa matkassa etsimään vessaa Hoolle. Eikä se ollut matkan ainoa vastoinkäyminen. Perillä Maybachuferilla saimme todeta, että ei, tänään ei ole kirpputoripäivä. Sen olisi toki voinut lukea jo kotona netistä, mutta se olisi ollut ihan liian helppoa...

Onneksi Maybachufer, Ladwehrkanalin reunaa kulkeva vehreä katu, oli ihan viehättävä paikka sellaisenaankin käyskennellä. Jaksoimme taivaltaa reilun kilometrin Kottbusser Torin asemalle, jonka luota löytyi varsin mainio brunssipaikka, Südblock. Siellä söimme navat täyteen ja lähdimme kotia kohti. Koska kirpputorittomuus kiusasi minua, lähti Don Hoon kanssa päiväunille kotiin ja minä jatkoin matkaa Friedrichshagenin juna-asemalle, jonka luona tiesin (ainakin 80 prosentin varmuudella) olevan kirpputorin. Ja niinhän siellä oli! Ei mikään suuren suuri, mutta kirpputori kuitenkin. Pöydistä löytyi kaikkea mahdollista kaasunaamareista haitareihin, koruista kippoihin ja lastenvaatteista kirjoihin. Omat ostokseni jäivät vaatimattomiksi, mutta ihan kiva siellä oli kierrellä ja katsella. Nutellatäytteinen lätty ja vastapuristettu appelsiinimehu eivät nekään tehneet kokemusta yhtään huonommaksi.

Koska olin kerrankin päässyt (tai pikemmin jaksanut lähteä) vapaalle, jäin vielä hetkeksi kävelemään Friedrichshagenin pääkatua. Kaupunginosahan sijaitsee Mittestä ja turistialueista katsottuna ihan hevon kuusessa, mutta minusta se on varsin viehättävä. Pääkadun varrella on kaikenlaisia pieniä liikkeitä ja luonnollisesti myös vanhoja kauniita rakennuksia. Jostain syystä menin itse ihan höpöksi löytäessäni mansikkakaupan, joka sattumalta oli myös auki. Karl's Erdbeer-Hof -puodissa oli nimensä mukaisesti lähinnä vain mansikkajuttuja. Mansikkahunajaa, mansikkakermalikööriä, mansikkasaippuaa, mansikan muotoisia astioita, pehmoleluja ja pastaa... Hyvin hauskaa!

Hauskaa on myös se, että vaikka kirpputoriretkeilymme alkoi epäonnisissa merkeissä, päivä oli lopulta oikein kiva. Ehkä sinne Maybachuferin kirpputorille tulee eksyttyä vielä jonain toisena sunnuntaina, silloin kun siellä jotain tapahtuukin.

p.s.
Nyt Berliininmunkkivuosi löytyy vihdoin myös Bloglovin'sta.
Follow my blog with Bloglovin