Neljän kasan taktiikka eli mitä tehdä tavaroille kun muuttaa ulkomaille

Otsikoksi olisi käynyt myös vaikkapa Rankemman tason KonMari. Sillä sellaistahan tämä elämä on ollut viime syksystä asti, vaihtelevalla intensiteetillä. Toki, jos homma olisi mennyt strömsöläisittäin, olisimme aloittaneet pakkaamisen ja karsimisen jo kesällä ja nyt voisimme vain nostella laatikot stressittömästi pakettiautoon ja körötellä vihellellen kohti auringonlaskua.

Vaan harvoinpa se menee niin.

Meillä on käytössä siis neljän kasan taktiikka. Se kuulostaa hirveän loogiselta ja hyvin organisoidulta, mutta eipä se siltä näytä. Käytännössä maallinen omaisuutemme jakaantuu kuitenkin seuraavien pisteiden kesken:
1. mukaan
2. säilöön
3. myyntiin / lahjoitettavaksi
4. roskiin

Mukaan yritetään ottaa vain välttämättömin. Se ei ehkä ole taloudellisin vaihtoehto, tai mistäpä sen tietää, emme ole mitään matemaattista kaavaa tästä vääntäneet. Helpointa se kuitenkin on. Säilöön viedään sellaisia asioita, joita ilman pystyy elämään mutta joista ei ihan kokonaan tahdo luopua. Esimerkiksi vanhat valokuva-albumit tai jotkin astiat. Myyntiin olemme laittaneet paljon kaikenlaista. Tiskikone, parisänky, mikroaaltouuni, tulostin, vanha polkupyörä, pari lipastoa... ne olemme saaneet myytyä. Sellaisia välimallin tavaroita, joita ei ihan roskiinkaan viitsisi laittaa, mutta joista ei maksuakaan kehtaa pyytää, olemme lahjoittaneet pois Facebookin kautta. Roskikseen yritetään laittaa myös mahdollisimman vähän, mutta täysin ilman käyntejä roskakatoksessa tuskin voi näin isosta urakasta selvitä.

Mukaan tulevissa tavaroissa pääpaino on Hoon huoneen sisällössä. Hänen sänkynsä on tarkoitus saada pakettiautoon mahtumaan, samoin lipasto. Ja lelut ja matto ja taulut. Tavoitteena on, että perillä pystymme rakentamaan Hoon huoneen helposti melko tuttuun muottiin, mikä toivottavasti helpottaa pienen kotiutumista.

Muista huonekaluista olemme luopuneen lähes kokonaan. Työpöytä ja -tuoli, kirjahylly sekä ruokapöytä ja sen tuolit ovat myynnissä, jos joku ne vielä tulisi hakemaan pois. Eipä meille sitten jääkään kuin vitriinikaappi ja sohvapöytä, jotka molemmat on tarkoitus viedä säilytykseen lapsuudenkotiini.

Tällainen luopuminen on ollut yllättävän helppoa, sillä ei meillä mitään dissainkalusteita ole ollutkaan. Ne ovat enimmäkseen olleet muistoja entisestä elämästä tai vähän kiireessä ostettuja välttämättömyyksiä. Tuntuu ihan vapauttavalta aloittaa huonekalujen haaliminen puhtaalta pöydältä, vaikka taloudellisesti se voikin tuntua isolta ponnistukselta.

Berliinissä on tarkoitus hankkia vain välttämättömimmät huonekalut mahdollisimman edullisesti, kierrätettynä jos mahdollista. Suomeen palattuamme tilannetta pitää taas katsoa uudestaan. Mihin ja millaiseen kotiin asetumme, sitä ei voi vielä tietää.

Hankalinta taitaa (luopumisessa ja pakkaamisessa) olla kaikki se epämääräinen pieni sälä. Tärkeät paperit, johdot ja muut hilputtimet, harvemmin käytettävät harrastusvälineet, kymmenet laastaripaketit, muistoesineet, avokadonkuorijat, pakasterasiat, lehdet ja sen sellaiset. Koriste-esineistä olemme päässeet jo aikaisemmin lähes kokonaan eroon, mutta kummasti kaikkea pientä epämääräisyyttä silti löytyy. Johonkin ne on kuitenkin työnnettävä.

Jos aikataulumme pitää ja logistiikkamme toimii, tarkoituksena on pitää viikonloppuna vielä sellainen tule-ja-hae -tunti. Käytännössä siis ilmaiseksi jaettavat tavarat yhteen huoneeseen, ilmoitus Facebookiin ja ovi auki. Jospa sillä tavalla saisi loput tavarat häviämään.

Kun lähtömme varmistui, yritin googlailla muiden kokemuksia siitä, miten tavaroista pääsee eroon muuttaessa. En tiedä kuinka suurta hyötyä tästä "projektinkuvauksestani" on muille, mutta jospa joku löytäisi tästä edes vertaistukea. Paras neuvo minkä tällaisessa tilanteessa voinee antaa on tietysti se, mitä en itsekään noudattanut, eli aloita ajoissa. Itse ehdin syksyllä pitää kaksi kirpparipöytää, mikä toimikin ihan hyvin kun hinnoittelu oli kohdallaan ja tavoitteena tavaroista eroon pääsy eikä niinkään suuren voiton tavoittelu. Jos nyt olisi kesä, olisimme varmasti pitäneet pihakirpparin, mutta ei se ehkä näin tammikuussa olisi toiminut. Facebookissa on kaikenlaisia myynti- ja kierrätysryhmiä, niitä kannattaa hyödyntää. Kuin myös netin myyntisivustoja. Kyllä niissä tuntuu tavara käyvän kaupaksi, kunhan hinta vain on kohdallaan.