"I had become a slave to the Ikea nesting instinct"

Uusi koti uudessa talossa, viime vuonna valmistuneessa.
75 neliötä. Kaksi makuuhuonetta ja yhdistetty keittiö-olohuone.
Puhtaanvalkoiset seinät ja pieni parveke junaradalle päin.
Kaukana kaikesta siitä, mikä ihmisille tulee mieleen, kun kerrot muuttavasi Berliiniin. Ei, Schöneweide ei ole (vielä) niitä suosittuja hipsterikaupunginosia, joissa voit kävellä aamulattelle alakerran kahvilaan.

Mutta vaikka se jollain tavalla korpeaakin, että emme saaneet asuntoa pastellinsävyisestä satavuotiaasta kivitalosta, jonka vierestä kulkee raitiovaunu, me kuitenkin saimme asunnon. Loppujen lopuksi oikein hyvän asunnon. Ei tarvitse kikkailla satavuotiaitten ikkunoiden tai ovien tai natisevien lautalattioiden kanssa. Hissi kulkee, vettä tulee ja menee ja kaikki tuoksuu vielä uudelle.

Viikonloppuna teimme kaksi retkeä Ikeaan.
Kahteen eri Ikeaan, joten olemme puolivälissä Berliinin Ikeat -turistikiertuetta.
Nyt meillä on kirkkaanpunainen sohva ja neljä valkoista lipastoa. Keittiössä jääkappi ja vuokranantajan piikkiin saatu, saksalaisen hellanasentajan paikoilleen askartelema hella. Muuten keittiössä ei vielä olekaan kuin tyhjät seinät, sillä näillä hulluilla saksalaisilla on tapana muuttaa kaikki keittiön kaapitkin mukanaan. Jos se alkaa ahdistaa, voi onneksi mennä kylpyammeeseen lillumaan.

Jospa se nyt tästä vihdoinkin alkaisi kunnolla.
Se Berliininmunkkivuosi.